-harrastan ratsastusta ja aloitan hevostalouden opinnot
-minulla on airedalenterrieri narttu Pinkki
-rakastan laulamista
-tykkään liikunnasta
-sairastan masennusta ja minulla on traumaperäinen stressireaktio
-olen asunut nuorena lastensuojelu ryhmäkodissa
-kellokosken sairaala on välillä kuin vara asunto, niin paljon on sairaalapäiviä vuodessa.
-minulla on kova motivaatio parantua ja elää täysipainoista elämää
-kirjoitan runoja
-minulla on ollut syömishäiriö joka edelleen joskus nostaa päätään.
Sanoisin olevani masentunut,epävakaa, salaperäinen ja samalla avoin. Jännittävä ihmisriekale, joka kivussaan roikkuu elämänsyrjästä kiinni, mutta myös voimaa uhkuva taistelija.
Kärsin suurta elämäntuskaa, joka on sisäsyntyistä. En kykene hyväksymään itseäni, enkä pysty täyttämään niitä mahdottomia vaatimuksia, joihin perfektionistisella raivolla piiskaan itseäni.
Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole velloa itsesäälissä, vaan seurata matkaani ehjään aikuisuuteen, sen alhoineen ja onnenhetkineen. Matka on raskas, mutta en aio luovuttaa.
Aloitan siitä kuka olen nyt, seuraavassa postauksessa kuulette miten tähän päädyttiin ja mikä on toimintasuunnitelmani tavoitteideni saavuttamiseksi.
Mun elämä ei ole sairaalan seinien sisällä. Jonakin päivänä olen ehjä.
